Ikkuna, josta valo tulee sisään. Kuvituskuva.
Iho heijastelee sielun ja tunteiden tilaa.

Iho-ongelmaopas: Iho, mieli ja tunteet

Pitkittyneet iho-oireet – näppyläisyys ja akne, herkkyysreaktiot, punoitus, kuivuus, pod ja rosacea: moni kärsii näistä ja kokee yrittäneensä kaikkea ilman tuloksia. Ihonhoitotottumusten muutoksella voi saada paljon aikaan mutta joskus jos oireet ovat oikein sinnikkäitä saattaa syvempi tausta ihokenkkuiluun piillä tunne- ja mentaalipuolella. Jos koet olevasi elämässäsi ilman tukea, yksin tai muiden auttamisesta ja hoivaamisesta nääntynyt, ei ole kumma, jos iho sanoo asiaan oman sanasensa.

Apu epätasapainoisen ihon rauhoittamiseen saattaa löytää itselle sopivista ihonhoitotuotteista, stressin ja kuormitustekijöiden vähentämisestä tai ruokavaliosta, josta on siivottu suolistoa herkistävät ruoka-aineet pois. Joskus kuitenkin tuntuu, että vaikka ihonhoitorutiini ja syöminen on optimoitu mahdollisimman puhtaaksi ja laadukkaaksi, ei iho silti tasoitu ja kirkastu. Mitä muuta voisi kokeilla, jos iho kenkkuilee hallitsemattomasti?

Iho heijastelee sisäistä maailmaa

Tunne-elämän tasapainoisuus, yleinen tyytyväisyys, oman tilan ja omien rajojen määrittely ja omissa nahoissaan viihtyminen tai viihtymättömyys vaikuttavat ihon kuntoon. Iho on pohjimmiltaan puolustuselin: se ”ympäröi” yksilön ja toimii suojaavana kerroksen ulkopuoliselta maailmalta. Jos tässä on hankaluuksia, jos suojaamme itseämme yläkanttiin uhkalähtöisesti tai vastaavasti alakanttiin antaen kaikkien tulla ja mennä välittämättä rajoistamme voi olla, että iho kertoo tästä omaa tarinaansa. Jotta voisimme hyvin ja ihmissuhteemme toimisivat optimaalisti meidän tulisi huomioida omat tarpeemme ja rajamme ja tietää mistä saamme iloa ja merkityksellisyyttä elämäämme. Se, että uskallamme luottaa elämään, itseemme ja ihmisiin ympärillämme on ihomme hyvinvoinnin kannalta ensiarvoisen tärkeää – niin hipiltä kuin se kuulostaakin. Jälleen samat kriteerit eivät päde kaikkiin: voit olla heleäkasvoinen vaikka tunne-elämäsi olisi tärviöllä ja elämäsi murusina – tosin saat todennäköisesti tuntea nämä henkiset haasteet ihosi sijaan jossakin muussa kohdassa kehoasi ennemmin tai myöhemmin. Joidenkin kropat ja ihot ovat herkempiä manifestoimaan henkiset haasteet näkyvällä skaalalla siinä missä toiset kärsivät ärtyvän suolen syndroomasta tai esimerkiksi selkäkivuista.

Terapiasta itseymmärrystä ja -arvostusta

Kärsin itse jatkuvista ihohaasteista jätettyäni hormonaalisen ehkäisyn vähän yli kolmikymppisenä. Ihoni alkoi kirkastua, kun huomasin olevani yliherkkä gluteenille, vaikkei kyseessä ollutkaan keliakia. Vaikka isot tulehdukselliset näpyt jäivät gluteenin myötä pois, oli ihoni edelleen tukkoinen ja pienen rypylän vallassa. Uskon, että tämänhetkisestä ongelmattomasta ja sileästä hipiästä kiittäminen on pitkälti psykoterapiaa, johon hakeuduin avioeroni jälkeen. Viisaan terapeutin ohjauksessa sain puida itsearvostuksen puutetta, hyvinvointiani haittaavia kuormittavia uskomuksiani ja sitä, miten kääntää nakertavat tekijät hoitaviksi ja hyvää oloa ruokkiviksi voimiksi. Häpeä ja omien tarpeiden sivuun työntäminen on vähitellen vaihtunut kiitollisuuteen oman itseni ainutlaatuisuudesta ja terveeseen itsekkyyteen ja itsepärjäämisen mentaliteetti ja muiden kyräily siihen, että uskallan päästää muita lähelleni ja että voin luottaa muiden tahtovan minulle hyvää. Omat rajani ovat paitsi tarkentuneet, myös pehmentyneet. Jos joku käyttäytyy kurjasti, ei ensimmäinen reaktioni ole enää itseinho (ansaitsin tuon koska olen perustavanlaatuisesti kelvoton), syyttely (koska jonkun täytyy olla syypää ja se en halua olla minä) tai loputon kelailu ja uhkan tunteminen.

Kaikilla ei ole mahdollisuutta tai halua pitkään terapiaan, eikä tarvitsekaan – jo se että tiedät tämän elämänkolkan vaikuttavan ihosi tilaan voi auttaa asiaan liittyvien seikkojen esilletuloa. Tärkeää on se, että tiedät etteivät käytäntösi ja tapasi toimia ole tyhmiä tai huonoja. Ne ovat rakentuneet ajan kanssa ja varmasti merkityksellisistä syistä, mutta onneksi et ole niiden vanki lopun elämääsi. Raskaita ja haitallisia rakenteita voi muuttaa ja korvata nykytilanteeseen paremmin sopivilla.

Lopulta oman itsen ongelmien höllentyminen laajenee kevyempään filikseen maailmasta ja olemisesta. On aika upea olo kun ei tarvitse jatkuvasti olla kuvitteelliset nyrkit pystyssä vaan voi luottaa että vuorovaikutus maailman kanssa voi olla positiiviselle pohjalle rakentuvaa. Hyvä saa aikaan hyvää. Voit luoda itse omaa todellisuuttasi sen sijaan, että olisit lastu laineilla ja reagoisit muiden tekemisiin olematta aktiivinen toimija.

Autettavaksi antautuminen ja avun pyytäminen

Autettavaksi tuleminen, niin elämän kuin ihonhoidonkaan saralla, ei ole automaattisesti helppoa. Avun pyytäminen ja saaminen edellyttää sitä, että sinun tulee luottaa henkilöön jolta apua haluat – ilman luottamusta et voi toteuttaa ohjeita joita hän sinulle antaa. Lähelle päästäminen ei ole läpihuutojuttu – ei kannata antaa kenen tahansa vaikuttaa omaan elämään ja itselle tärkeisiin käytäntöihin. Valitse kosmetologisi, terapeuttisi ja ystäväsi huolella, mutta kun olet valinnut oman tyyppisi, koeta päästää hänet auttamisetäisyydelle. Muistan itseni haluamassa ja pyytämässä apua ja samalla pitämällä käsivarren suuruisen välimatkan – ”auta vaan mutta älä kuitenkaan”.

Kerro henkilölle, jolta kaipaat apua ja neuvoja epäilyksistäsi ja toiveistasi mahdollisimman rehellisesti ja muista että tämä on vuorovaikutusta, kaksisuuntainen katu jossa sinä teet puolet työstä ja auttajasi toisen puolen. Muistan itse useammissa kohdissa hakeneeni apua ja olleeni hiukan tyytyväinen, jopa vahingoniloinen, kun kokeiltu asia ei toiminutkaan. ”Eipäs onnistunut, minun olisi pitänyt tietää, eihän hänestä mihinkään ollut” – ja ehkä samalla takaraivossa kolkutteli ajatus siitä etten itse ole avun saamisen arvoinen. Näin varmasti mikään ei toimikaan – oma asennoitumiseni oli tehnyt homman mahdottomaksi. Ehkä vielä ei ollut sopiva aika – kaikelle on paikkansa ja aikansa.

Koska hoitolakonseptini perustuu pitkäaikaiseen seurantaan, pääsen seuraamaan asiakkaiden paranemisprosesseja pitkällä aikajänteellä. Useimmiten paranemisprosessi kulkee samalla akselilla kuin itselläni: ensin fiksaillaan ihonhoitoa, sitten etsitään apuja ruokavaliosta, ja näiden lomassa pohditaan myös henkisen puolen merkitystä. Korostan, että valmista ja virheetöntä ihmistä ei ole eikä tule. Olemme täällä siksi että oppisimme asioita ja asioista, ja tämä tie jatkuu viimeiseen hengenvetoomme asti. Minä en ole valmis enkä ongelmaton, eikä minun tai kenenkään kuulu sitä olla. Mikä sen sijaan on mahdollista on se, että elämä ei ole nollasummapeliä tai selviytymiskamppailua päivästä toiseen. Sen ei tarvitse olla jatkuvia epäonnistumisia täydellisyydentavoittelun tiellä. Mitä jos elämä olisikin uteliaisuutta ja yhteistyötä kropan ja ihon kanssa: jos jotain tapahtuu ihossa, ei kyseessä olisi automaattisesti virhe tai paha asia, josta täytyisi päästä pois mahdollisimman nopeasti. Tilanteen voisi nähdä myös kokonaisuuden esille nostamana seikkana, johon kannattaa reagoida joko ihonhoidollisilla toimilla, ruokavalion keinoin tai pohtimalla omia tarpeitaan ja tunnetilojaan.

Lempeää matkaa kaikille!

LUE MYÖS NÄITÄ